Paloin auringossa

Moi taas! (Below in english)

Täällä ollaan edelleen Essen-Verdenissä ja meininki on jatkunut mukavan leppoisana poislukien yhtä juttua, nimittäin eilen kävi pikku vahinko: Mun etuoikeutettu valkoinen nahkani pääsi palamaan auringon paahteessa. Oli selvästi virhe ottaa aurinkoa kilpaa persialaisten kanssa, joiden hipiä on muutamaa astetta meikäläistä tummempaa. Saksan aurinkoa ei kuulemma tarvitse pelätä. Tämä viisaus päteekin varmaan vain ihmisille, joiden juuret ovat etelämmiltä leveyspiireiltä.

Auringon-oton lisäksi eilen olimme Pegahin ja tämän serkun kanssa kanootti-hommissa paikallisella joella. Pegahin serkulla Puyalla on pääsy paikallisen veneseuran keskukselle ja saatiin maksutta vene käyttöön. Meloin tietenkin ilman paitaa ja tiedättekin jo mitä iholleni tapahtui eikä tilannetta auttanut kun aurinkovoiteet jäivät lähtösatamaan ja myöhemmin otettiin vielä vähän aurinkoakin ilman suojausta…

Eräs asia mikä täällä tuo hyvää fiilistä eri paikoissa: Ihmiset tervehtivät toisiaan. Ujona suomalaisena riittää kun katson silmiin ja vähän hymyilen vastaantulijalle, niin usein sieltä tuleekin jo ystävällinen saksankielinen tervehdys ”hallo”, joka kuulostaa vähän samalta kun tyypillinen suomalainen vastaus puhelinsoittoon.

Pegahin sedällä on täällä mielenkiintoinen yritys nimittäin suolahuone. Siellä voi levähtää rauhallisen musiikin säestämänä ja hengittää ilmaa jonka suolapitoisuus on huomattavasti tavallista korkeampaa. Ainakin oma iho ja hengitystiet vaikutti tykkäävän puhdistetusta suolahöyrystä. Taustalla soi rauhallinen musiikki ja valaistus on pehmeä.

Yksi siisti juttu tälläiselle kofeiininarkkarille on se, että hyvä laatuista americano-tyyppistä kahvia tai espressoa saa kadulta jopa vain 1,20 euron hintaan. Tälläiset pienet jutut on tosi mukavia ja eräs jokapäiväinen kohokohtani on suosikki kahvi-kioskissani käyminen.

Ei tänään sen kummempia! Liitteenä sivun lopussa taas vähän kuvagalleriaa, nyt mukana joitakin kännykkäkuviakin. Palataan asiaan taas. Heippa!

Hello again!

Here we are still, in Essen-Verden. Everything is so far so good and relaxed. Only one little nasty thing happened for me in yesterday: My white, privileged skin got burned in the sun. It was clearly mistake to make sunbath competition with well tanned Persian people. I heard from them that there is no reason to be worried about sun in Germany, but I guess this wisdom is more relevant for people from southern latitudes…

Yesteday we also went to do some canoeing to the local river with Pegah and her cousin Puya. Puya has an access to a local canoeing club and we got a canoe for us without costs. Of course I didn’t use my shirt during canoeing and you know already what happened to my skin since we left suncream to the club and I took later some sun too without proper protection…

One thing what makes me feel really good in here: People are saying hello to each other. It’s enough when me, shy Finn, watch to someone’s eyes and give a subtle smile to receive friendly hello from stranger on the streets…

Pegah’s uncle has an interesting business here – a salt room. There one has a possibility to rest in relaxed atmoshpere while breathing air with high salt concentration to his lungs. Also the lights and background music are really mellow. I have went there multiple times already and so far it seems working quite well for my lungs, nose and skin.

Another cool thing here for caffeine addict, like me, is that you can get a cup of americano or espresso with a really affordable price. On the street in a cafe-kiosk you pay only 1,20 euros for one cup of those. That kind of little things are really nice for me and one of the best moments in my days here have been my daily visit to my favorite cafe-kiosk…

So that’s enough for today. Here is some photogallery and this time I included some mobilephone-photos as well. You will hear about me soon again. Bye!

 

Terveisiä Essen Werdestä!

(Below of photo gallery same text in English)

Lähdettiin sitten reissuun Pegahin kanssa. Takana on yli puolen vuoden oleskelulupaprosessi, jonka aikana Pegahin osalta, pois Suomesta matkustaminen ja palaaminen olisi ollut mutkikas prosessi. Aloitimme matkustamisen jo tiistaina klo 16 aikoihin Oulusta ja saavuimme ensimmäiseen päämääräämme Esseniin seuraavaana aamuna klo 11. Matkan valmistelu, pitkä Onnibussi-matka, lennot ja niiden odottelut jätti jälkeensä runsaat univelat, jotka tällä viikolla on pitänyt nukkua pois…

Mutta täällä ollaan, Essen Werdenissä nimittäin. Pegahin sedän ja tämän perheen luona. Alue, jossa he asuvat, on varsin kaunista ja idyllistä seutua jossa yhdistyy kauniilla tavalla maaseutu ja noin 700

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

vuotta vanha kaupunki.

Oleskelu täällä on sujunut hienosti ja olen päässyt harjoittamaan saksan, persian ja ruotsinkielen-taitojani. Toivottavasti jää jotain muistiin. Tässä on pieni tekemäni kuvagalleria Essenistä.

Lisää reissu-materiaalia tulee myöhemmin! Palataan pian!

Sorry guys my bad english. I wanted to share my text in language which many of my non-finnish friends understands so here you go:

Finally we took a trip abroad with Pegah. Behind of us is more than six months process to get residence permit for Pegah. During the process it would’ve been quite non-sense to travel away from Finland since coming back requires a visa again.

We started our trip already on Tuesday 4 pm from Oulu and we arrived to our destination, Essen, at 11 am on Wednesday. Prepairing our trip, long journey with Onnibus, flights and waitings left us greatly sleep deprivated which we have tried to sleep away last nights.

But here we’re. In Essen Werden. In Pegah’s uncles and his family’s place. District they are living is very beautiful and idyllic. Here 700 years old urban area and countryside meets so harmonic way.

So far everything here have gone very well and I have had opportunity to practise my german, persian and swedish skills. I wish some of that I have learned will stay in my memory. Here is a picture gallery from here made by me.

I will let you know more later! See you again soon!

Epäinformatiivisia kuvia reissusta:

Moikka kaikki!

Oon monen mutkan kautta päätynyt nyt Groningenin kaupunkiin Hollantiin. Löysin keskiviikolle Blablacarista kyydin Turkuun asti, joten täältä tullaan pian takaisin Suomeen. Kamera on ollut aika usein käsien ulottuvilla ja kuvia on tullut otettua ja ”tehtyä” aika runsaastikin sitten toukokuun, kun reissuun lähdin. Seuraavat kuvat ovat valikoima satunnaisia otoksia joiden yhdistävä nä teemana on se, että ne on otettu reissun päällä ja inspiraatio on tullut kulkiessa siellä sun täällä. Olkaa hyvät!

 

Teheranissa (taas) ja workflown päivittelyä

Moikka kaikille ja terveisiä Teheranista!

Näin kesälomalla on aikaa ja energiaa paneutua tälläisiin projekteihin kuten nettisivut ja kameran kanssa harhailu. Motivaatioboostin blogistartille antoi se, että sain hiottua omaa workflowtani niin, että pystyn julkaisemaan kuvia suoraan Lightroomista sekä Facebookkiin, Instagrammiin, että tänne.

Nää nettisivut oli alunperin koulutehtävä, jonka päätin toteuttaa niin hyvin, että voin jatkaa sitten näiden käyttöä tulevaisuudessakin. Tavallaan tää kaikki on edelleen harjoittelua ja siinä mielessä tämäkin blogaus liittyy hyvin vahvasti uuden workflown testailuun.

Mun ajatukset on pyörinyt paljon siinä, miten tuun tulevaisuudessa hyödyntämään valokuvaamiseen ja kuvien jälkikäsittelyyn liittyvää osaamistani, sekä millä tavoin tulen jatkossa taitojani kehittämään. Päässä pyörii muun muassa ajatus, että voisin järjestää jotain matalankynnyksen kursseja esimerkiksi Lightroomin käytöstä ja ansaita muutaman euronkin tällä touhulla.

Ja miksi Lightroom? Koska Lightroom on tosi hyvä ja monipuolinen ohjelma valokuvaajalle. Ihan keskeinen työkalu ainakin mulla ja ei pelkästään vähiten sen takia, että mun mielestä sillä on kiva säätää kuvia. Mulle tuottaa jotain outoa mielihyvää tälläisten käyttöliittymien ja ohjelmien hinkkaaminen, joten miksen samantien voisi auttaa muitakin pääsemään hyvään workflowhun ja auttaa muitakin löytämään näpräämisen ilo? Katsotaan miten suunnitelmat realisoituu. Mikäli pistän syksyllä työpajan pystyyn niin lupaan laittaa kyllä somen laulamaan asiasta.

***

Ainiin, ja mitä mä Teheranissa?

”Kaiken takana on nainen” kuuluu sanonta, eikä tämäkään reissu tee poikkeusta sääntöön. Teheran on päivisin kuuma ja silloin pysyttelenkin pääosin sisätiloissa. Yöt tuleekin sitten valvottua, joten nytkin kirjoittelen tätä kello kolme aamuyöstä. Öisin on mukavan lämmin ja kuvaileminen on varsin letkeää ja valaistuja puistoja löytyy paljon. Puistoista tai kaduilta voi bongata kissoja tai jopa kettuja joita on kiva kuvata. Huonolla tuurilla saattaa törmätä myös aivan liian isoihin amerikantorakoihin. Onneksi niitä ei ole ollut täällä asunnossa kuin pari kertaa (koputtaa puuta).

No joo. Tälläistä tänään. Postaan tähän pienen kuvagallerian reissulta ikuistettuja yksityiskohtia. Voipi olla, että laittelen myöhemmin lisääkin.

Oikein väkevää loppuviikkoa sinulle rakas lukijani!

Lämpimin terveisin, Iikka