Paloin auringossa

Moi taas! (Below in english)

Täällä ollaan edelleen Essen-Verdenissä ja meininki on jatkunut mukavan leppoisana poislukien yhtä juttua, nimittäin eilen kävi pikku vahinko: Mun etuoikeutettu valkoinen nahkani pääsi palamaan auringon paahteessa. Oli selvästi virhe ottaa aurinkoa kilpaa persialaisten kanssa, joiden hipiä on muutamaa astetta meikäläistä tummempaa. Saksan aurinkoa ei kuulemma tarvitse pelätä. Tämä viisaus päteekin varmaan vain ihmisille, joiden juuret ovat etelämmiltä leveyspiireiltä.

Auringon-oton lisäksi eilen olimme Pegahin ja tämän serkun kanssa kanootti-hommissa paikallisella joella. Pegahin serkulla Puyalla on pääsy paikallisen veneseuran keskukselle ja saatiin maksutta vene käyttöön. Meloin tietenkin ilman paitaa ja tiedättekin jo mitä iholleni tapahtui eikä tilannetta auttanut kun aurinkovoiteet jäivät lähtösatamaan ja myöhemmin otettiin vielä vähän aurinkoakin ilman suojausta…

Eräs asia mikä täällä tuo hyvää fiilistä eri paikoissa: Ihmiset tervehtivät toisiaan. Ujona suomalaisena riittää kun katson silmiin ja vähän hymyilen vastaantulijalle, niin usein sieltä tuleekin jo ystävällinen saksankielinen tervehdys ”hallo”, joka kuulostaa vähän samalta kun tyypillinen suomalainen vastaus puhelinsoittoon.

Pegahin sedällä on täällä mielenkiintoinen yritys nimittäin suolahuone. Siellä voi levähtää rauhallisen musiikin säestämänä ja hengittää ilmaa jonka suolapitoisuus on huomattavasti tavallista korkeampaa. Ainakin oma iho ja hengitystiet vaikutti tykkäävän puhdistetusta suolahöyrystä. Taustalla soi rauhallinen musiikki ja valaistus on pehmeä.

Yksi siisti juttu tälläiselle kofeiininarkkarille on se, että hyvä laatuista americano-tyyppistä kahvia tai espressoa saa kadulta jopa vain 1,20 euron hintaan. Tälläiset pienet jutut on tosi mukavia ja eräs jokapäiväinen kohokohtani on suosikki kahvi-kioskissani käyminen.

Ei tänään sen kummempia! Liitteenä sivun lopussa taas vähän kuvagalleriaa, nyt mukana joitakin kännykkäkuviakin. Palataan asiaan taas. Heippa!

Hello again!

Here we are still, in Essen-Verden. Everything is so far so good and relaxed. Only one little nasty thing happened for me in yesterday: My white, privileged skin got burned in the sun. It was clearly mistake to make sunbath competition with well tanned Persian people. I heard from them that there is no reason to be worried about sun in Germany, but I guess this wisdom is more relevant for people from southern latitudes…

Yesteday we also went to do some canoeing to the local river with Pegah and her cousin Puya. Puya has an access to a local canoeing club and we got a canoe for us without costs. Of course I didn’t use my shirt during canoeing and you know already what happened to my skin since we left suncream to the club and I took later some sun too without proper protection…

One thing what makes me feel really good in here: People are saying hello to each other. It’s enough when me, shy Finn, watch to someone’s eyes and give a subtle smile to receive friendly hello from stranger on the streets…

Pegah’s uncle has an interesting business here – a salt room. There one has a possibility to rest in relaxed atmoshpere while breathing air with high salt concentration to his lungs. Also the lights and background music are really mellow. I have went there multiple times already and so far it seems working quite well for my lungs, nose and skin.

Another cool thing here for caffeine addict, like me, is that you can get a cup of americano or espresso with a really affordable price. On the street in a cafe-kiosk you pay only 1,20 euros for one cup of those. That kind of little things are really nice for me and one of the best moments in my days here have been my daily visit to my favorite cafe-kiosk…

So that’s enough for today. Here is some photogallery and this time I included some mobilephone-photos as well. You will hear about me soon again. Bye!

 

2 vastausta artikkeliin “Paloin auringossa

  1. Voi ei! Muistan hyvin kun poltit nahkasi Romaniassa! Mulla on siitä vieläkin syyllisyyttä, kun en tajunnut vaaraa!

    1. 😁 No mulla ei oo jäänyt traumoja onneksi tapahtuneesta, jonkinlainen muistikuva ja varovaisuus tosin ollut sen jälkeen, mutta näköjään pääsi tänä vuonna vähän unohtumaan!

Vastaa käyttäjälle iikkart Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.