Teheranissa (taas) ja workflown päivittelyä

Moikka kaikille ja terveisiä Teheranista!

Näin kesälomalla on aikaa ja energiaa paneutua tälläisiin projekteihin kuten nettisivut ja kameran kanssa harhailu. Motivaatioboostin blogistartille antoi se, että sain hiottua omaa workflowtani niin, että pystyn julkaisemaan kuvia suoraan Lightroomista sekä Facebookkiin, Instagrammiin, että tänne.

Nää nettisivut oli alunperin koulutehtävä, jonka päätin toteuttaa niin hyvin, että voin jatkaa sitten näiden käyttöä tulevaisuudessakin. Tavallaan tää kaikki on edelleen harjoittelua ja siinä mielessä tämäkin blogaus liittyy hyvin vahvasti uuden workflown testailuun.

Mun ajatukset on pyörinyt paljon siinä, miten tuun tulevaisuudessa hyödyntämään valokuvaamiseen ja kuvien jälkikäsittelyyn liittyvää osaamistani, sekä millä tavoin tulen jatkossa taitojani kehittämään. Päässä pyörii muun muassa ajatus, että voisin järjestää jotain matalankynnyksen kursseja esimerkiksi Lightroomin käytöstä ja ansaita muutaman euronkin tällä touhulla.

Ja miksi Lightroom? Koska Lightroom on tosi hyvä ja monipuolinen ohjelma valokuvaajalle. Ihan keskeinen työkalu ainakin mulla ja ei pelkästään vähiten sen takia, että mun mielestä sillä on kiva säätää kuvia. Mulle tuottaa jotain outoa mielihyvää tälläisten käyttöliittymien ja ohjelmien hinkkaaminen, joten miksen samantien voisi auttaa muitakin pääsemään hyvään workflowhun ja auttaa muitakin löytämään näpräämisen ilo? Katsotaan miten suunnitelmat realisoituu. Mikäli pistän syksyllä työpajan pystyyn niin lupaan laittaa kyllä somen laulamaan asiasta.

***

Ainiin, ja mitä mä Teheranissa?

”Kaiken takana on nainen” kuuluu sanonta, eikä tämäkään reissu tee poikkeusta sääntöön. Teheran on päivisin kuuma ja silloin pysyttelenkin pääosin sisätiloissa. Yöt tuleekin sitten valvottua, joten nytkin kirjoittelen tätä kello kolme aamuyöstä. Öisin on mukavan lämmin ja kuvaileminen on varsin letkeää ja valaistuja puistoja löytyy paljon. Puistoista tai kaduilta voi bongata kissoja tai jopa kettuja joita on kiva kuvata. Huonolla tuurilla saattaa törmätä myös aivan liian isoihin amerikantorakoihin. Onneksi niitä ei ole ollut täällä asunnossa kuin pari kertaa (koputtaa puuta).

No joo. Tälläistä tänään. Postaan tähän pienen kuvagallerian reissulta ikuistettuja yksityiskohtia. Voipi olla, että laittelen myöhemmin lisääkin.

Oikein väkevää loppuviikkoa sinulle rakas lukijani!

Lämpimin terveisin, Iikka